Viimeisen 20 vuoden aikana olen nähnyt trendien tulevan ja menevän, nousukauden huiput ja laskukaudet. Pitkään on puhuttu VUCA-maailmasta (Volatility, Uncertainty, Complexity, Ambiguity), mutta koen, että se toteutuu aidosti vasta nyt. Yritysten ennustettavuus on matala, elinkaaret ja aaltoliikkeet nopeampia. Uskon vahvasti, että organisaatioiden elinkaarta pitää rakentaa askel kerrallaan, mutta linnojen rakentaminen voi olla haitallista. Nyt tarvitaan telttoja ja siirrettäviä telttakyliä, eli joustavuutta ja kykyä sopeutua aitoon asiakastarpeeseen ja jatkuvaan muutokseen.

Työelämän kehitystä ohjaavat digitalisaatio, tekoälyvallankumous, globalisaatio ja väestörakenteen muutokset. Organisaatioiden kilpailukyky ei enää perustu pelkästään teknologiaan tai prosesseihin, vaan ihmisten kykyyn sopeutua, oppia ja luoda arvoa muuttuvissa olosuhteissa. Tämä muutos haastaa perinteiset käsitykset osaamisesta: tekniset taidot ovat edelleen tärkeitä, mutta niiden rinnalle nousevat sosiaaliset, emotionaaliset ja kognitiiviset kyvykkyydet. Olen itse oppinut tämän kantapään kautta omassa johtamisessani, ja saan liian usein itseni kiinni ajatuksista rakentaa linnaa, ikään kuin että alitajuinen tavoitteeni on kiinni vanhassa ja ennustettavassa maailmassa, samalla tavoin kuin vaatetyylini joka on jämähtänyt vuoteen 2006. Varsinkin asiantuntijatyössä haluamme tehdä asiat täydellisesti, mutta iso haaste on myös itselleni riittävän hyvän hyväksyminen. Tämä luo paradoksaalisia odotuksia: selkeys ja prosessit vs. jatkuva liike ja sopeutuminen.

Nykyisessä monimutkaisessa maailmassa kaipuu selkeyteen on suuri, ymmärrän tämän koska itsekin kaipaan tätä selkeyden mukaan tuomaa mielenrauhaa. Toisaalta vallitseva kaipuun suuntaaminen mustavalkoisuuteen ja joko-tai-ajatteluun ovat vaarallisia ilmiöitä. Rohkeushaasteemme on ymmärtää että monimutkainen asia saa olla monimutkainen ja että tavoitteemme on hakea ymmärtävää ja eteenpäin pyrkivää tasapainoista kehitystä: ei ihminen tai prosessi, ei luovuus tai AI, ei johto tai työntekijät, vaan molemmat yhdessä kehittyen.

Nykytila: Mitä osaamista arvostetaan nyt?

Kotimaiset raportit, kuten Opetushallituksen Osaaminen 2035 ja Professio Tulevaisuuden työelämätaidot 2025, korostavat digiosaamista, kriittistä ajattelua ja jatkuvaa oppimista.

Viimeisin Clevryn Hiring Intelligence Report (Q1 & Q3 2025) tuo tähän konkreettisen näkökulman: rekrytoinneissa juuri nyt arvostetaan ennen kaikkea emotionaalista vakautta ja sopeutumiskykyä. Viisi kysytyintä piirrettä ovat: Kuuntelutaito, Sopeutumiskyky, Stressinhallinta, Rauhallisuus ja Resilienssi.

Tulevaisuuden trendit ja megatrendit

World Economic Forum (Future of Jobs Report 2025) ennustaa, että 39 % työntekijöiden ydintaidoista muuttuu vuoteen 2030 mennessä. OECD:n Skills Outlook ja McKinseyn analyysit vahvistavat tämän: tekoäly ja automaatio muokkaavat työn luonnetta, mutta eivät poista tarvetta inhimillisille taidoille. Päinvastoin.

Keskeisiä megatrendejä:

1. Teknologinen murros: AI, automaatio ja data-analytiikka muuttavat työn sisältöä.

2. Kognitiivinen monimuotoisuus: Neuroinklusiivisuus ja erilaiset ajattelutavat nähdään innovaation lähteenä.

3. Ihmiskeskeisyys: Työn merkityksellisyys, psykologinen turvallisuus ja hyvinvointi nousevat strategisiksi kysymyksiksi.

4. Joustavat ekosysteemit: Työ ei ole enää paikka, jolloin verkosto, hybridityö ja projektimallit yleistyvät.

Organisaatioiden tulevaisuuden menestys on pitkälti kiinni näiden neljän kohdan tasapainosta. Monimuotoista monimuotoisella tavalla: Ekosysteemit, työskentelytavat, ajattelu, uskomukset sekä teknologia. Ei ole yhdenlaista tapaa tai yhdenlaista ajattelua, vaan monenlaisten näkökulmien ja muotojen rinnakkaiseloa, joka parhaimmillaan luo innovaatioita ja kestävää kehitystä.

Yhdistämällä kotimaiset ja globaalit lähteet saamme seuraavan TOP 10 -listan tulevaisuuden osaamisista:

1. Analyyttinen ajattelu ja ongelmanratkaisu

2. Luovuus ja innovatiivisuus

3. Teknologinen lukutaito ja AI-osaaminen

4. Kuuntelutaito ja empatia

5. Sopeutumiskyky ja resilienssi

6. Stressinhallinta ja emotionaalinen vakaus

7. Itsensä johtaminen ja oppimiskyky

8. Yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot

9. Strateginen ajattelu ja systeeminen ymmärrys

10. Uteliaisuus ja jatkuva oppiminen

Kuten näemme työelämän osaamistarpeet ovat kokeneet merkittävän muutoksen. 2000-luvun alussa korostuivat tekniset erikoisosaamiset sekä prosessien hallinta. Pitkäjänteinen suunnittelu, tehokkuus ja rutiinien hallinta olivat keskiössä, ja urapolut nähtiin lineaarisina ja ennustettavina. Työn pysyvyys ja vakaus olivat arvoja, joita organisaatiot ja työntekijät tavoittelivat.

Nykyinen lista näyttää täysin toisenlaisen kuvan. Sopeutumiskyky, resilienssi ja jatkuva oppiminen ovat nousseet kriittisiksi, koska VUCA-maailmassa ennustettavuus on kadonnut. Empatia, kuuntelutaito ja yhteistyö ovat korvanneet yksisuuntaisen tehokkuusajattelun. Luovuus ja innovatiivisuus ovat syrjäyttäneet standardoinnin ja prosessikeskeisyyden.

Loppusanat:

Tulevaisuuden työelämä ei ole joko teknologia tai ihminen, se on molempien liitto. Organisaatiot, jotka ymmärtävät tämän ja rakentavat kulttuurin, jossa oppiminen, sopeutuminen ja yhteistyö ovat läsnä, menestyvät. Tämä kiihtyvä kehitys ei ole ohimenevä ilmiö, vaan uusi normaali, jossa epävarmuus ja nopea muutos ovat pysyviä.

Veenin visio – People do it better – kiteyttää tämän totuuden. Teknologia voi automatisoida, mutta ihmiset luovat merkityksen, kulttuurin ja kyvyn sopeutua. Tämä ei ole vain strategia, vaan arvovalinta. Se on lupaus siitä, että ihmisyys on kilpailukyvyn ydin. Kun hyväksymme monimutkaisuuden ja tasapainon, emme pelkästään selviydy, me rakennamme tulevaisuuden, jossa ihmiset tekevät sen paremmin.

//Jonas Weckström, Toimitusjohtaja

Lähteet:

Opetushallitus: Osaaminen 2035 – Professio: Tulevaisuuden työelämätaidot 2025

Työterveyslaitos: Hyvinvointia työstä 2030

Clevry: Hiring Intelligence Reports 2025 – WEF: Future of Jobs Report 2025

Coursera: Global Skills Report 2025 – OECD: Skills Outlook & Future of Work-

McKinsey: Future of Work – Deloitte: Human Capital Trends 2025