Kesäblogi:
HR kantaa systeemin puutteet

HR on organisaatiossa usein se toiminto, joka näkee ensimmäisenä, kun jokin alkaa muuttua. Se havaitsee sitoutumisen laskun, tunnistaa kuormituksen kasvun ja huomaa, milloin johtaminen alkaa horjua.

HR analysoi näitä ilmiöitä ja pyrkii rakentamaan ratkaisuja niiden pohjalta. Se tuo keskusteluun dataa ja näkemyksiä, joiden avulla organisaatiota voidaan kehittää.

Samalla sen rooli on rakenteellisesti rajattu.

HR ei yksin määritä organisaation strategisia tavoitteita, kasvunopeutta tai resursointia. Se ei määritä niitä reunaehtoja, joissa johtaminen tapahtuu.

Tämä johtaa tilanteeseen, jossa HR käsittelee seurauksia, mutta ei pääse vaikuttamaan kaikkiin niiden taustalla oleviin syihin.

HR alkaa käytännössä absorboida organisaation jännitteitä. Se yrittää tasapainottaa tilannetta kehittämällä käytäntöjä ja tukemalla esihenkilöitä, vaikka varsinainen paine syntyy muualla.

Kyse ei aina ole HR:n osaamisesta, mandaatista tai roolin laajuudesta, vaan siitä, miten johtaminen on ankkuroitu organisaation kokonaisuuteen.

Niin kauan kuin johtaminen ei ole eksplisiittisesti johdettu kokonaisuus ylimmän johdon ja hallituksen tasolla, se jää helposti väliin.

Kirjoittajasta

Veli-Pekka Vuori toimii HR:n, johtamisen ja organisaatiokehittämisen parissa. Hän työskentelee tiiviisti HR-johtajien, esihenkilöiden ja asiantuntijoiden kanssa organisaatioissa, joissa vaikutus syntyy yhä useammin verkostoissa, ei hierarkioissa. Veli-Pekkaa kiinnostaa erityisesti se, miten ihmiset voivat käyttää osaamistaan, rohkeuttaan ja kekseliäisyyttään vaikuttaakseen positiivisesti – myös silloin, kun muodollinen valta on rajallista.